Pidä huolta aivoistasi
Kansainvälinen aivoviikko sai jälleen muistamaan, miten tärkeää on pitää huolta aivojen terveydestä, ja miten laajasti aivojen hyvinvointi vaikuttaa lähes kaikkeen elämässämme. Itseäni on mietityttänyt kovasti lisääntyvä digilaitteiden käyttö ja se, mitä se tekee aivoillemme. Aivotutkija, Riitta Hari, on sanonut, että ”ihminen aivoineen tarvitsee seuraa”. Mutta jos – ja kun – fyysisten kohtaamisten ja vuorovaikutusten määrä jatkuvasti vähenee, niin miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan aivoterveyteemme ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin?
Toinen itselleni tärkeä aihe on liikunta ja sen vaikutus aivoihin. Äitinä ja varhaiskasvatusalalla työskennelleenä mietin tätä kaikkea erityisesti lasten näkökulmasta; millaisen esimerkin annamme lapsillemme, ja miten voisimme suojella heitä, kun tiedämme liikunnan olevan tärkeintä lapsena aivojen kehityksen ollessa vilkkaimmillaan. Aivoja toki voi ja on tärkeäkin kehittää läpi koko elämän, mutta aivoterveyden perusta rakennetaan lapsena.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys aivoterveyden näkökulmasta
Aivosäätiön webinaarissa tuli selkeästi ilmi useamman luennoitsijan taholta, että tarvitsemme fyysisiä kohtaamisia, sillä fyysisissä kohtaamisissa aivotapahtumamme ovat huomattavasti moninaisempia kuin etätapaamisissa tai ollessamme kontaktissa vaikkapa sosiaalisen median välityksellä. Toisten ihmisten liikemallit aktivoivat omiamme, sekä tunneaivojen toiminta kehittyy lapsuudessa vain fyysisessä vuorovaikutuksessa. Myös fyysisellä kosketuksella on todella suuri merkitys, eikä sitä synny, mikäli olemme jatkuvasti vain etäpalavereissa, tai jos lapset pysyvät kukin kotonaan ja ovat vuorovaikutuksessa puhelimien tms. laitteiden ja pelien kautta. Sosiaalisen ja fyysisen vuorovaikutuksen puutteella on yhteys myös muistiongelmiin ja sen tarve rinnastettiin jopa yhtä tärkeäksi kuin uni ja lepo.
Olenkin melko huolestunut jatkuvasti lisääntyvästä digilaitteiden käytöstä ja sosiaalisten vuorovaikutusten vähenemisestä. Tiedämme, että nuorten syrjäytyminen on kasvava ongelma ja vuorovaikutuksen siirtyminen digitaalisille alustoille yhä enenevissä määrin on omiaan kasvattamaan syrjäytymisriskiä entisestään. Eräs tutkija luennossaan painottikin, että lapset eivät tarvitse digilaitteita vaan elävää vuorovaikutusta. Varhaiskasvatusopettajan työssä painotin aina leikin merkitystä ja tärkeyttä, sillä leikkiessä ja vuorovaikutuksessa toisen kanssa harjoitellaan monia tärkeitä taitoja, kuten ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa. Meidän tulee jo lapsena oppia sietämään epämukavuuden tunnetta ja myös stressiä sopivassa määrin, sillä aivot tarvitsevat haastetta.
Liikunnan merkitys aivoterveyteen
Liikunnan merkitystä mm. oppimiseen on tutkittu pitkään ja sillä on todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia. Erityisesti liikunnan tärkeyttä painotetaan kasvuiässä, mutta liikunnalla on tärkeä merkitys aivojen terveyteen läpi elämän. Kun liikumme, eri aivoalueet tekevät yhteistyötä, mikä kehittää aivojamme, kun sinne syntyy uusia yhteyksiä.
Aivoliiton sivuilla kerrotaan, että aivosoluista puolet on varattu liikkumiseen ja neljännes havaintojen tekemiseen (lue lisää täältä.
Monipuolinen liikkuminen on terveyden kannalta tärkeää, mutta jo pienetkin liikuntasuoritukset päivän mittaan vaikuttavat aivoihimme positiivisesti ja pitävät mielen virkeänä. Koska jo 20 minuutin paikallaanolo vaikuttaa hidastavasti verenkiertoomme, niin lyhytkin – vaikka vain kahden minuutin – liikuntahetki virkistää aivojamme vilkastuttaen verenkiertoa ja parantaen tarkkaavaisuutta. Verenpaineen näkökulmasta erityisesti kestävyysurheilulla on suuri merkitys, mutta ennen kaikkea on tärkeintä löytää itselle mielekkäät tavat liikkua ja muistaa olla armollinen itseä kohtaan – siitä muistuttaa myös Suomen Aivot Ry:n puheenjohtaja Risto O. Roine.
Miten sosiaalinen media vaikuttaa aivoihimme?
Vaikka sosiaalinen media voi parhaimmillaan lisätä yhteenkuuluvuudentunnetta ja vahvistaa identiteettiämme, niin samalla sen on tutkittu lisäävän ahdistusta ja masennusta. Sosiaalisen median kohtaamiset eivät ole aitoja ja vaikka tiedostammekin tuon maailman harhaisuuden, niin siitäkin huolimatta se vaikuttaa pitkällä aikavälillä alitajuntaamme – halusimme tai emme. Kun some-päivityksiimme vastataan ja saamme tykkäyksiä, se lisää aivoissa mielihyvän tunnetta ja koukuttaa vahvasti, sillä siitä poikii merkityksellisyyden tunne. Toisaalta, jos kuvat tai kirjoituksemme jäävätkin vaille huomiota tai saavat negatiivista palautetta, siitä voi pidemmän päälle seurata ahdistusta – ulkonäkö- ja suorituspaineista puhumattakaan. Erityisesti teini-iässä aivot ovat negatiivisille asioille ja viesteille poikkeuksellisen herkät.
Sosiaalinen media syöttää aivoillemme myös jatkuvana virtana aisti- ja tietotulvaa, mikä on kuormittavaa. Itse tein ensimmäisen some-tilini syksyllä 2020, ja koska ihmisillä yleensä on taipumus hakea mielihyvää asioista, jotka palkitsevat heidät nopeasti, en minäkään ollut poikkeus jäädessäni koukkuun. Kun kuukausi sitten päätin aloittaa tietoisen some-paaston, niin parina ensimmäisenä vuorokautena huomasin avaavani jonkin sometilin aivan vaistonvaraisesti useamman kerran päivän aikana. Oli todella hätkähdyttävää havaita, miten paljon keskeytyksiä se on tuonut päiviini ja miten paljon se on myös vienyt aikaa. Jo kahdessa vuorokaudessa huomasin, miten paljon rauhallisempi mieleni oli ilman tuota jatkuvaa tietotulvaa. En kärsinyt vieroitus oireista, joten koukkuni ei onneksi ollut vielä aiheuttanut riippuvuutta.
Yksi suurimmista syistä aloittaa tuo some-tauko, oli kymmenenvuotias tyttäreni. Olin taannoin ravintolassa ja kiinnitin huomiota siihen, että ystävykset saman pöydän ääressä ja jopa pariskunnat ja perheet eivät olleet täysin läsnä toisilleen, sillä vähän väliä joku vilkuili puhelintaan. Totesin, etten itse halua olla se äiti tai kumppani, joka ei arvosta läheisiään niin paljoa, ettei ole heille läsnä.
Miten rajoittaa lasten digilaitteiden käyttöä?
Oma tyttäreni on jo kymmenenvuotias, joten olen voinut selittää puhelimen käytön rajoittamisen myös aivoterveyden näkökulmasta. Kannustan puhumaan aiheesta ikätason mukaan, mutta pienille lapsille ei asiaa tarvitse perin pohjin selittää. Rajoitammehan muutenkin heidän elämäänsä – heidän parhaakseen – ja kiukuista ja vastalauseista huolimatta, rajat luovat turvallisuuden tunnetta ja aika ilman älylaitteita antaa mahdollisuuden luovuudelle. Myös pettymyksen sietäminen on tärkeä taito. Entä teini-ikäiset, joille puhelimesta on tullut melkein kuin fyysinen osa kehoa? Lause ”tämä on mun yksityisasia, etkä sä voi puuttua siihen” on varmasti kuultu yhden jos toisenkin teini-ikäisen suusta. Kuitenkin olemme todella vakavan asian äärellä, sillä viime vuosina suurin syy armeijan keskeytyksille Suomessa on ollut puhelinriippuvuus. Kehotankin vastaamaan nuorille lauseella ”Niin kauan, kun asut minun kattoni alla, elät minun sääntöjeni mukaan”. Tietenkin kehotan käymään rakentavia keskusteluja aiheen tiimoilta, mutta tarvittaessa tiukka rajaaminen on tarpeen. Entä mitä, jos itse olet samanlaisessa puhelinkoukussa? Tehkää nuoren kanssa yhteisiä sopimuksia ja kellonaikoja, jolloin koko perhe on ilman älylaitteita.
Pidä huolta aivoistasi: syö ravitsevasti, liiku monipuolisesti, nuku riittävästi ja pidä huolta vuorovaikutussuhteistasi.
(Ps. Täällä voit testata nukutko ja liikutko tarpeeksi.)
Lähteet:
https://www.cnbc.com/2021/10/22/neuroscientist-shares-the-brain-health-benefits-of-exercise-and-how-much-she-does-a-week.html
https://www.aivosaatio.fi/ajankohtaista/tallenne-aivoviikon-aivot-tarvitsevat-seuraa-webinaarista-15-3-2023/
https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/liikunta/aivot-rakastavat-liikuntaa#0902fcce
https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/artikkelit/kun-some-koukuttaa/#0902fcce